...minä en. Meiän tie johti jälleen parin viikon ajaksi askeleen verran Pohjoisemmaksi, Kajaaniin. Seuraavan kahden viikon rupeaman ajan minä keskityn mm. lääkeaineiden tuntemukseen ja annosteluun, kivunpoistoon ja anestesiaan sekä lopetukseen. Eli luettavaa riittää päivien lisäksi iltamyöhälle asti. Opiskeluseuraksi lähti Hugo ja Deli. Doris jäi kotia viettämään lokoisia "mammapäiviä". Se niin käyttää kyllä tilaisuutta hyväkseen ja tulee joka hetkessä viereen tuijottamaan suurilla nappisilmillään sanoen "minä olen luultavasti kantavana ja tarvitsen extra huolenpitoa ja hoivaa, kyllähän sinä sen tiedät".
Eihän täällä nyt sinänsä mitään ihmeellistä ole normaaliin kotielämään verrattuna, mutta ajattelin että Doris saa kotona olla täysin rauhassa tutussa paikassa, eikä tarvitse stressata mistään. Ei sillä että Doris juurikaan mistään stressaakaan, mutta koti on aina koti. Täällä on kuitenkin myös muita koiria ja sitä kautta koiraa ajatellen huomattavasti ns. hektisempää. Lisäksi taidan pitkän astutusmatkan vuoksi olla hiukan yliherkkä ettei se vaan saa mitään pöpöjä tms. sitä rataa... Joten nyt on Doriksella lokoisat oltavat kotona Kallen kanssa kahdestaan. Sen ruokavalio on myös tarkastettu eläinten ravitsemusterapeutin kanssa vastaamaan (toivottavasti) kantavan nartun ravinnontarpeita.
Hugo ja Deli lähti siis mukaan ja täällä ne chillaa jaloissa, kun minä pänttään. Toki luennoilta tullessa ja illalla otetaan lenkkitauko, joka muuten tekee erinomaisen hyvää myös itselle. Koko päivän luennoilla istuneena ja loppu illan tietokoneella ja/tai kirjasta päntänneelläkin alkaa tuntua jonkinlaista hapen puutetta... Niinpä kun lähdemme lenkille metsään, taidetaan olla kaikki kolme ihan yhtä innoissamme :D Kyllä se vaan hyvää tekee. Jäsenet vetreytyy ja rentoutuu, kun seuraa noiden kahden kaistapään menoa hangessa.
Varsinkin Deli tuotti tänään kovin paljon naurun purskahduksia, kun se oli keksinyt aivan uuden omasta mielestään yber-ihanan leikin; otetaan tieltä vauhtia ja hypätään jättimäisellä jäniksen loikalla tieltä sivuun hankeen, jonne sitten uppoaa mukavasti kaulaa myöten. Sieltä on sitten hyvä kytätä Hugoa, joka "pahaa aavistamattomana" - aivan kuin ei olisi neidin kohellusta nähnyt - kävelee ohitse. Ainoa ´suunnitteluerhe´ taktiikassa tulee eteen, kun hyökkäysloikka epäonnistuu Delin ollessa täysin kykenemätön hyppäämään itselleen aiheuttamasta kuopasta ylös. Koko fiasko päättyi joka kerta koviin ponnisteluihin, joilla kammettiin itsensä kuopasta ylös ja tielle siinä vaiheessa, kun Hugo oli jo kaukana. Ei muuta kuin uutta vauhtia putkeen ja....!
Tänään tein myös jotain äärimmäisen harvinaista, nimittäin nukuin parin tunnin päiväunet. Viime yön unet jäivät kovin huonoiksi johtuen eilen saamistani ikävistä uutisista perhepiirissä. Luentojen jälkeen olin niin kuitti, että päätin täysin omavaltaisesti ajatella vain omaa nuppiani ja nukkua hetken. Piristi kummasti, varsinkin kun heräsi kahden märän kuonon pusutteluun parin tunnin päästä; "Mamma nyt on unet otettu ja on lenkin aika!". Ja kun uutiset koti-rintamaltakin kirkastuivat, niin mikäs meillä on täällä ollessa.
Hugon kanssa oli ajatuksena lähteä viikonloppuna BH-kokeeseen, mutta valitettavasti en saanut paikkaa sinne =( Niinpä se täytyy tällä haavaa jättää toiseen kertaan.
Tämä kolmikko kiittää ja kuittaa Kajaanin maalta ja palaa vastaanottimien ääreen jälleen tarvittaessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti