Hetkiä menneeltä viikolta

Viime viikko olikin tapahtuma rikas; treeniä, mölleilyä, misseilyä ja muuta mukavaa.

Doris pääsi treenaamaan tokoa tiistaina. Lähdettiin hiomaan perusasentoa ja seuraamista sekä liikkeestä jättöjä. Perusasennon Doris hakee hyvin ja siihen nyt treeniä ja hiomista vaikeista kulmista. Seuraaminen on pääosin hyvää ja kontakti pysyy, ehkä ajoittain hiukan jättävää. Ei nyt mikään perässä laahattava -malli, mutta silloin tällöin hetkittäin jonkinlaista hidastusta oli. Jätöissä maahanmeno on hiukan hidas. Siihen vaihdoin palkaksi taisteluleikin, josko saataisi vauhtia typsyyn ;) Alku näytti hyvältä, joten nyt reeniä, reeniä. Tavoitteena olisi ALO-startti tämän kuun lopussa.

Torstaina otettiin vepen kuivatreeniä ennen rantaan pääsyä. Tolppia ja vientiä aloteltiin Delin kanssa ja Doris hioi samaisia. Deli kantaa mielellään ja tuo, mutta on niin ahne, että namit tajutessaan ei kykene enää muuta ajattelemaan. Alkuun tolpat meni hyvin, mutta sitten Deli hokasi namit ja toisella kerralla silmissä pyöri vain nakkien kuvat. Siltä osin Deliltä jätetään siis namit pois ja siirrytään leluihin. Onpahan ensimmäinen kerta, kun tartteisi syöttää koira juuri ennen treeniä, eikä jättää syöttämättä :D
Doris ottaa vientiesineen hyvin ja viekin, mutta tuppaa sylkäisemään maahan vastaanottajan luona. Iso D alkaa siis treenata käteen luovutusta, eikä mitään muuta enää hyväksytäkään.

Perjantaina uskaltauduimme Doriksen kanssa mölliageihin sekä mölliradalle että ykkösten radalle. Möllirata meni muuten ok, mutta olin vähän myöhässä enkä saanut jarrutettua Dorista tarpeeksi kestääkseni perässä. Virheitä tuli 20 ja hyvää kokemusta :) Ykkösten radalla menikin sitten ihan pelleilyksi. Doris kuumui miun ohjausmokista ja alkoi komentaa. Teki kyllä edelleen, mutta sitten lopussa teki lentokeinun ja hyppäsi puolesta välistä puomia alas ja painui omatoimisesti puomin alla olleeseen putkeen! B) Noh, mentiin se puomi tietysti uudestaan kunnolla. Lopputuloksen tästä siis saattaa arvata. Hienoa oli kuitenkin huomata ettei sinne radalle nyt niin sika-kauheaa ollu lähteä, joten ehkä me vielä joskus uskalletaan oikeisiinkin kisoihin :)

Lauantaina Delillä oli ensimmäiset missikisat tasan 10 kuukauden ikäisenä. Tohmajärvellä oli ryhmänäyttely, jonne otimme suunnan aamupäivästä. Kehissä oli vain kaksi barbettia; Deli junnuissa ja naapuri kunnassa asustava Amy. Myönnettäköön, että odotukset oli aika jännittyneet edellisen illan harjoituksen jälkeen. Perjantaina illalla nimittäin näytin Delille ensimmäistä kertaa näyttelyhihnaa ja meno oli superpallon pomppimiseen verrattavaa. Tulin jo tuolloin siihen tulokseen etten voi juosta kehässä, vaan täytyy pikakävellä tyhmältä näyttäen :D Kehässä Deli kuitenkin käyttäytyi erittäin hyvin ja ravasi kuin olisi ollut siellä ennenkin. Ehkä tähän vaikutti myös reissuväsymys, sillä mentiin kaverin kanssa ajoissa, kun hänen koiran kehä oli aamupäivästä ja Deli pääsi kehiin vasta kahden jälkeen. Jokatapauksessa tulos oli erinomainen :) ERIähän myö sieltä lähdettiin hakemaan, ja se saatiinkin, mutta makean lisän teki ihka ensimmäinen SERTi ja ROP. Ei olisi siis paljoa paremmin enää voinut mennä :))

Sunnuntaina aamulla harkattiin sitten agikentällä Doriksen kanssa niitä kontakteja, jotka takkusivat mölleissä. Siihen tulokseen tultiin, että saan pirun aikaisessa vaiheessa jo jarruttaa Dorista ettei se painele sinne liian kovaa. On kyllä super-paljon oppimista meikeläisellä tuon agilityn (niinkun kaiken muunkin 8D) suhteen. Mutta oppia ikä kaikki!

Nuudla rassukka jäi vähän paitsioon treenien suhteen, mutta syystä. Nuge nimittäin tapasi vapun tienoilla tyttöystävän, ja sillä jäi jotenkin hormoonit hyrräämään tai jotain. Ihmeellinen ininä ja vinkuminen on jatkunut ja herra on vähintäänkin liekeissä koko ajan. Siinä sitä sitten onkin taas tulta ja tappuraa vastakkain, kun minähän en moisesta sirkuksesta palkkaa treenikentälle viemällä ja piste. Niinpä kun Nuudla ei tajunnut käyttäytyä kotona, ei ollut tulemista mukaan. Ei ole kivaa ei, mutta tuottaa jo tulosta ja nyt alkaa herralta löytyä taas käytöstapoja :) Maanantaina otettiin sitten ihan hitusen tokoa kotona ja lähettiin sitten lenkille ihan kaksistaan vaan minä ja Nuge. Oli poika niin onnessaan ettei riemulla rajaa. Käveltiin kylällä myöhällä illalla tunnin verran ja Nuge sai kävellä vapaana. Loppu illan Nuge oli sitten liimautuneena onnellisena miun lahkeeseen kiinni. Ihanainen Nuudeli :)

Kaiken kakkiaan viikko soljui ohitse kovin nopeasti, kun puuhaa riitti koko ajan. Tällä viikolla edessä taas uudet haasteet... Lopuksi vielä kuva Delistä missikisojen jälkeen.