Käväistiinpä sitten viikonlopun aikana Kouvolassa ja Jyväskylässä näyttelykehissä. Kierros alkoi kun ajoin perjantaina Joensuusta Imatralle, josta poimin Hannan ja Totskin mukaan ja jatkoimme matkaa lauantai aamuna Kouvolaan.
Kouvolan ryhmänäyttelyssä tuomarina sekä barbeteille että perroille toimi Tuula Savolainen. Doris oli ensin kehissä tuloksenaan EH. Olihan se hienoinen pettymys, mutta sellaista se näyttelymaailma on. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Myöhemmin kehiin kiipesi perrot, Hugolle myös EH, samoin Totorolle.
Näyttelyn järjestelyille on kyllä pakko antaa vähän risuja; rokotustarkastuksen yhteydessä kaikille jaettiin kakkapusseja (plussaa tästä!), mutta roskiksia niille alueelta ei löytynyt kuin yksi minun laskujen ja näköhavaintojen mukaan. Kehät taas olivat nii-in pienet, että juoksuaskeleita oli lähes mahdoton ottaa. Perrojen jälkeen samaiseen kehään oli tulossa flatit, joten jos jo meillä oli vaikeuksia saada kunnon vauhti, niin entäs niillä sitten??
Kouvolasta jatkettiin matkaa Mikkeliin, jossa yövyttiin mutsin muonituksessa. Kyllä oli äiti haltioissaan, kun kolme nallekarhua oli rapsuteltavana ;D
Doris koetteli meikeläisen pinnaa kierimällä iltalenkillä siinä itsessään. Neiti kirmaa metsästä täysin paskaisena ja kymmenen metrin päähän haisevana. Ei naurattanu ei yhtään. Vaan vaihtoehdot oli kovin vähissä, ja lenkin jälkeen neiti joutui uudestaan täyspesulle vaikka vasta paria päivää sitten sellainen jo suoritettiinkin.
Sunnuntai aamuna jatkettiin matkaa Jyväskylään, jossa kehiin ensin nousi perrot. Hugolle täältäkin EH. Totoro sen sijaan saavutti mainetta ja kunniaa olemalla (muistaakseni) 15:sta uroksesta PU4 ja sai VARASERTin. Hienoa Tötterström! Totskin seuraava näyttely saa kuitenkin odottaa, sillä emäntä Hanna päätyi herran trimmaukseen, ja illalla karvat saikin kyytiä.
Doris esiintyi vuorollaan taas erittäin hienosti ollen PN2 sekä saaden VARASERTin ja VARACACIBin. Pakkohan se on tässäkin kohtaa myöntää, että pettymyshän se silti oli. Neidillä kun tuli se kahden vuoden rajapyykki tiistaina täyteen, niin tottahan sitä sertiä lähdettiin hakemaan. Ensi kerralla uusi yritys.
Vieläpä ajettiin poistulomatkallakin Mikkelin kautta - kiitos minun - kun unohdin vaatetta sinne. Vaan äiti huolehti taas, että masut oli täynnä ennen kuin matka jatkui. Seuraava stoppi oli Imatralla, jossa siis Totski pääsi trimmiin, ja mie hain hoidossa olleen Delin kyytiin. Ajoinpa vielä yöhämärissä takaisin Joensuuhun ja illalla 23 aikaan koko yli tuhannen kilometrin reissu oli takana. Niin kuski kuin kyydissä olleet karvanaamatkin olivat aivan poikki.
Kotona koirat nukahti eteisen lattialle jo ennen kuin ite kerkesin edes sänkyyn. Ei tarvinnut unta paljon hakea. Hieno reissu oli, kiitos vielä Hanna siitä! Otetaan taas uusiksi! Kuvareportaasi jää näkemättä, sillä kamera vietti koko viikonlopun autossa, ja sekin vain huonon muistini vuoksi B)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti