Pitkästä aikaa... Niin monesti olisi ollut asiaa kirjoittaa, mutta aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt =( Mutta nyt päivitetään sitten kuulumisia kotoa ja reissusta.
Sitten loppiaisen on käyty Kajaanin KV:ssä sekä eilen Ilomantsin ryhmänäyttelyssä.
Kajaanissa oli myös tänä vuonna mukavaa. Halli on hyvä, kun pysyy kohtuu lämpimänä, kulkukäytävät ovat tehty leveiksi ja tilat muutenkin hyvin toteutettu. Lämpimän ruoan mahdollisuus lämmittää myös kovasti pitkämatkalaisen kehoa ja mieltä ;) Ei tarvitse huoltsikalle pysähtyä syömään.
Doris esiintyi kehässä tavanomaiseen tapaansa hyvin, ja sai arvosteluksi erinomaisen. Mukava reissu oli, varsinkin kun oli hyvää matkaseuraa! Kiitos siis apuhandlerille Sonjalle ;) Barbetteja oli kehissäkin ilahduttavat kuusi kappaletta!
Eilen Ilomantsin näyttelyssä oli sitten Doriksen lisäksi kehissä Hugon tyttö Vicky, joka oli ensimmäistä kertaa kehissä. Hienosti Vicky jaksoi näyttelyn hälinässä ja kehässäkin esiintyi varsin mallikelpoisesti. Toki pientä puntuilua oli, mutta sehän kuuluu junnulla asiaan :) Sitäpaitsi kun mamma ei ollut kehässä, vaan minä handlasin, niin pitihän sitä nyt vähän kurkkia ettei vaan mamma ole kehän laidalta kadonnut! Vickyn tulos oli siis mahtava JUN-ERI, JUK1, SA, PN2 ja VASERT. Varsin loistavasti ipanan ekasta missikisasta, tytössä on selvästi ainesta ;)
Doris loisti myös ollen ROP ja saaden SERTin, jota on marraskuun 2-vuotis synttäreiden jälkeen odoteltu :D Neiti D siis valioitui reissulla! Nyt voi pakkasten hellittäessä vetää taas turkin alas, yippii :D
Ryhmäkehissä ei Doris sijoittunut, mikä nyt ei ollut minkäänlainen yllätys. Ko. tuomari kun ei ole aiemminkaan niissä ryhmäkehissä, joita olen hänen tuomaroiminaan nähnyt vesikoiria sijoittanut. Ja niin se meni tälläkin kertaa. Vaikka vesikoirat ja -spanielit oli hyvin edustettuina: barbet, portugeesi, perro, lagotto, irlanninvesispanieli, amerikanvesispanieli, olikohan siinä kaikki..., niin kaikki laitettiin suoraan RYP-kehästä ulos edes sen enempiä niitä katsomatta.
Tokihan se voisi olla ettei yksikään vesikoirista olisi rotunsa niin hyvä edustaja, että voisi sijoittaa ryhmäkehässä, mutta jos sama tuomari laittaa ne lähes aina pihalle, niin tuskin siitä on enää kyse. Mutta sellaista se näyttelymaailma on, kyllähän siellä tuomareiden henk.koht. mieltymykset näkyy. Tosin ei tässä yhtään pettynyt olo ole, kun tyttö valioitui reissulla! Enemmän harmitti vain se, että joutui venttailemaan ryhmäkehiä (ja 8-ryhmä tietysti viimeisenä) tietäen ettei siellä sijoitu kuitenkaan. Mutta kuten Päivi näyttelyssä totesi, parempi ottaa se vain rodun edustustehtävänä ;D
Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä päivä, ja mukava oli nähdä paljon tuttuja paikalla! Ja kiitokset vielä Tuijalle, kun lähti mukaan! Yksin olisikin ollu haastetta kahden koiran kanssa kehien ollessa lähes peräjälkeen...
Viime viikonloppuna käytiin myös vesikoiralenkillä, johon ilmaantui hienosti peräti kymmenisen vesikoiraa. Tällä kertaa oli myös rotuja enemmän edustettuna, kun paikalla oli perrojen lisäksi lagotto, portugeesi ja pari barbettia. Kyllä vauhtia taas riitti ryhmärämällä!
Kotona on sitten riehuttu omalla pihalla ja metsässä. Sään käydessä nollassa alkuviikosta koirat viihtyivät pihalla tuntitolkulla, eikä meinanneet sisälle tulla ollenkaan. Doris mm. kaivoi pihalla olleeseen jättimäiseen lumikasaan samanmoisen luolan, jonka teki kesällä raksalla hiekkaan. Siellä se sitten omassa lumiluolassaan tyytyväisenä söi luutansa ;D Doris on myös pitänyt huolta pihan vahdin hommista kovin äänekkäästi. Piha rajoittuu kyllä metsään, mutta mikäli siellä joku sattuu kulkemaan niin sen kyllä tietää paitsi myö, myös naapurit 8D
Delillä senkun vauhti kiihtyy, kun kokoa ja ikää tulee lisää. Neitillä alkaa otteet olla sen mukaisia, että hetkittäin olen jo miettinyt onko laumajärjestys muuttumassa kovapäisen pienen barbetin vuoksi... Yhtenä päivänä annoin kolme isoa luuta porukalle, kun pihalla olivat. Eli jokaiselle omansa. Pitkän tovin ne kovin keskittyneinä niitä söikin, kunnes jossain vaiheessa huomasin Hugon seisoskelevan oven takana sisään pääsyä odotellen. Päästin Hugon sisään ja tytöt jäivät pihalle. Jatkoin omia hommiani ja jossain vaiheessa keittiöön mennessäni katsoin ulos ohimennen, ja mitä siellä tapahtuikaan! Deli oli raahannut kaikki kolme isoa luuta (miten liene yhden Dorikselta saanut pois...) yhteen kasaan ja siinä se seisoi kasan vieressä, järsi yhtä, eikä päästänyt Dorista lähellekään! Doris istuskeli pihan nurkalla yksikseen ilman luuta, kun neiti kovanaama piti kolmen kasaa hallussaan! Hetken sai ihmetellä miten homma noin meni...
Meillä on yksi iso metallihäkki olkkarissa, joka on kolmikon pesähäkkinä. Siellä nukkuu milloin kukakin. Kerran häkin suulla oli luu, ja kun Doris meni luuta kohti hyökkäsi Deli sen päälle kuin yleinen syyttäjä konsanaan. Doris painui häkin perälle, eikä uskaltanut tulla sieltä pois, kun Deli piti vahtia luun luona! Uskomaton ipana...
Pentujen ollessa ihan pieniä toiveeni kuului: narttu, jolta löytyy temperamenttia, vauhtia ja kovuutta. Nyt kun Deliä seuraa, taisin saada kaiken minkä pyysin 8D Eikä sillä sinänsä ole väliä minulle mikä lauman järjestys on, kunhan sellainen on. Toisaalta mietin voisiko Delin pomotus mennä sen piikkiin, että se on vasta puolivuotinen, eikä Doris sen vuoksi antaisi täysillä takaisin... Toisaalta käsittääkseni isommat tekee yleensä heti alusta alkaen pennuillekin selväksi kuka on kuka. Mene ja tiedä. Kiehtova maailma koirien käytöksen takana kuitenkin piilee. Ja jo kolmen lauman puuhiakin jää seuraamaan kyllä mielenkiinnolla joskus vähän liiankin pitkiksi ajoiksi. Aika näyttää miten lauma järjestäytyy, kun Deli kasvaa isoksi. Luultavammin minä en siihen kuitenkaan puutu, uskon vakaasti että koirat selvittävät kyllä välinsä keskenään paremmin, kuin väliin sekaantuvan ihmisen kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti