keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Mejää

Eilen otimme suunnan metsään, jossa Dorikselle ajettiin ihka ensimmäinen verijälki. Jälki tehtiin kaaren muotoiseksi, ja reilut sata metriä oli pituutta. Ei vielä kulmia tai makauksia. Paitsi tietysti alussa ja sitten lopussa odotti hirven sorkka. Jälki oli aika tuore kun se ajettiin, vain noin tunnin vanha.

Kun laitoin Dorikselle "työvaljaat" päälle ja lähdin kävelemään jäljen alulle, se oli aivan innoissaan. Valjaita ei tosiaan pidetä kuin jälki- tai hakuharkoissakin liivien alla, joten tyttö kyllä tiesi että hommiin ollaan menossa. Alkuun se katseli kaula pitkällä metsään ja veti hajuja sieraimiin, kuvitteli kai pääsevänsä maalimiehiä etsimään... Vein Doriksen alkumakaukselle, ja näytin jälkeä sen ensimmäiset kymmenen metriä käskyä toistaen. Alussa se meni nenä maassa aina jonkun metrin, ja nosti sitten päätä ja haisteli ylempää. Muutamaan otteeseen näytin jälkeä uudestaan ja annoin käskyn uudestaan. Hyvin nopeasti tyttö sitten sai kiinni, että mitä piti tehdä. Se lähti etenemään lyhyellä siksakilla, ja puolen välin jälkeen vauhtia oli jo sen verran, että hyvä kun kävellen perässä kestin.
Kuvittelin, että Doris saattaisi ottaa sorkan suuhun, kun se on kotonakin sorkkia ynnä muuta vastaavaa saanut syödä. Kaadolla se kuitenkin meni vain ihan sorkan lähelle, haisteli sen päästä päähän ja jäi seisomaan minuunpäin katsoen, vähän kuin odottaen että mitä tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan oli aika hyvä alku mejä-uralle. Nyt ei sitten muuta kuin naapurin teurastajalle ämpäriä viemään, että saa verta ja pääsee vetämään jälkiä aina silloin tällöin. Suunnitelmissa on tehdä samainen myös Hugolle, kunhan täällä loppuu tämä vesisade...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti