Pentutarkastuksessa kaikki oli pennuilla hyvin. Toisella uroksella ei ollut vielä toinen kives laskenut, mutta toinenkin oli vasta matkalla pussiin, joten katsellaan rauhassa josko ne sieltä molemmat tipahtaisivat normaalisti pusseihinsa. Kaikki tietenkin myös sirutettiin samalla reissulla ja lisäksi jokaisesta otettiin geeniverinäyte koirien geenitutkimukseen. Tietenkin suurimpana toiveena, että barbetien epilepsiaan löydettäisi vielä joku päivä geenitesti.
Oikein mainiosti käyttäytyivät lääkärin käsittelyssä kaikki ipanat. Pojat antoivat verinäytteenkin juurikaan vastustelematta. Tytöt pistivät hiukan enemmän hanttiin, mutta varsin mallikkaasti lopulta antoivat näytteet ottaa kuitenkin. Yksi oli ihan hissukseen vaikka tutkittaessa varsin kiinnostuneena tepasteli pitkin pöytää. Verinäytettä ottaessa oli vähän sellanen "no ottakaa nyt sitten, kun on kerran pakko" -ilme naamalla :D Ja kun näyte oli otettu, häntä jatkoi taas heilumistaan :)
Pentutarkastuksen jälkeen suuntasimme takaisin kotia kohti ja pienet olivat sen verran väsyneitä lääkärireissusta, että automatka meni jälleen nukkuessa. Varsin helppoja matkalaisia :)
Eilen suuntasimme Hugo kyydissä Tampereelle muun lauman jäädessä kotia. Tampereella Veterissä Hugolta kerättiin siemennestettä, joka pakastettiin. Tämä on minulla ollut jonkin aikaa mielessä, koska olen ajatellut kastroida Hugon. Poika kun on noista palleistaan niin herkkä ettei voi kentällä istua kuumalla, eikä kylmällä jne. Ja onhan se myönnettävä, että on Hugon kulkuset kyllä runtua saaneetkin :( Raukka-parka on satuttanut ne jo niin monesti etten edes laskuissa pysy. Niinpä koen parhaaksi ottaa pallit pois. Se liene helpottanee Hugon elämää ja tokihan se helpottaa meidänkin, kun talossa narttuja on. Hyvän jälkeläisnäytön vuoksi en kuitenkaan sitä ihan suoralta kädeltä lähtenyt tekemään, vaan halusin varmistaa itselleni mahdollisuuden Hugon jälkeläisiin. Aika näyttää käytänkö tuota mahdollisuutta vai en.
Vielä jos ensi viikon kisat vedetään läpi ennen leikkurin pöydälle lähtöä, ja kisojen jälkeen varataan sitten aika.
Tänään oli aivan mahtava ilma ja lähdimme raksalle. Mietin hetken käynkö ruokkimassa pennut aina tietyin väliajoin ja päästän ne pihalle vai kuinka homman hoidan. Päädyin ottamaan pennelit mukaan, ja se oli kyllä ehdottomasti hyvä päätös.
Pakkasin pennut aamupäivästä autoon kuten tein pentutarkille lähtiessä ja lähdin ajamaan raksalle, jonne on meiltä 15 minuutin ajomatka. Jälleen kuului ensimmäisten kilometrien aikana jotain pientä inahtelua, mutta sitten hiljeni. Raksalle päästyämme ipanat nukkuivat autossa. Raksalla pystytin pentuaitauksen pihalle, mutta päästin pennut vapaaksi viilettämään. Ja kyllä ne viilettikin! Rohkeita kakaroita, lähtivät piharakennuksen taaksekin - minun ja Doriksen jäädessä eteen - ihan ominpäin. Sinne hävisi nuuskuttelemaan ja touhuamaan. Kutsusta sai ipanat juoksemaan takaisin etupihalle. Mutta tutkimusmatkat jatkuivat ja pennut kaivoi maata, repi heiniä ja kukkia, maisteli niitä, pyöri heinikossa ja spurttaili. Itse enempiä kokemuksia hiekassa pyörimisestä omaamatta :D näytti siltä, että oli todella mukavaa ;)
Alfa-Antonin kukan keruu hommissa...
Matkassa oli tietysti myös evästä lapsille ja ulkoilmaruokailun jälkeen pennut saivat mennä pentuaitauksen suojaan nukkumaan. Ei tarvinnut unta kauan hakea.
Ennen pentujen heräämistä Kalle kävi hakemassa vähän työvälineitä. Tullessaan hän peruutti auton ja peräkärryn kohtalaisen lähelle pentuaitausta, sen ja piharakennuksen väliin. Eipä ota pennut äänistä turhia kierroksia, kun viereen lipunut peräkärry sai ainoastaan päät nousemaan ja katsomaan. Kuin todeten "ai, se on vaan tollanen" ipanat painoivat päät takaisin alas ja jatkoivat uniaan. Tietenkään ei millään impulssinaulaimilla naulattu tms. törkeän äänekästä tehty, mutta puuhailtiin ihan tavalliseen tapaan yrittämättä olla sen hiljempaa. Pennut kestivät äänet oikein hyvin, eikä mikään kovempikaan ääni saanut niitä sen enempiä säikkymään. Yleisin reaktio oli se, että katsoivat ja jatkoivat sitten puuhiaan.
"Mikäs tässä on ollessa, joten ei jaksa turhista ressiä ottaa" :)
Mamma Doris opetti lapsiaan myös juomaan :) Välillä auringon paistaessa oli aika lämmin ja pennutkin riehuttuaan vähän läähättivät. Tarjosin Dorikselle vettä vesikupista mikä sai pennut saapumaan paikalle. Ringissä katsoivat Doriksen juomista ja alkoivat sitten vuorotellen työntää kuonojaan vesikuppiin. Eihän se nyt ihan kuin vanhalta tekijältä mennyt, mutta moni yritti jo ihan kielen kanssa. Way to go, kohta voi unohtaa maitobaarin, kun osaa ryypätä itse! :D Ja on sitä jo päästy muuten oikeiden herkkujenkin makuun, kun saimme Pohjois-Pohjanmaalta tuliaisiksi hirven lihaa. Tottakai pennut pääsivät apajille myös ;) Eikä näiden herkkujen ymmärtämisessä katsota ikää, kyllä lihansyöjä hyvän lihan tunnisti heti :)
Niin ja maanantaina aloitettiin tutustumaan niihin aitoihin ja oikeisiin luihin. Kyllä pentula hiljeni, kun annoin muutaman pienen halkaistun putkiluun tutkittavaksi. Pitkään aikaan ei kuulunut inahdustakaan, kun ipanat sulassa sovussa järsi aarteitaan.
Deli on ollut ihan huippu pentujen kanssa! Se jaksaa leikittää niitä ja on niin hellä ja varovainen. Käy monesti pitkälleen ja antaa pentujen kiipeillä päällään. Sitten tökkii niitä hellästi kuonollaan ja "kutittelee" masusta. Pennut seuraavatkin Deliä kuin hai laivaa sen ollessa lähettyvillä. Pitäisi ihan videopätkää joku päivä ottaa niiden hellyyttävistä paineista; Deli vastaan seitsemän kääpiötä :D
Ihana oli seurata penneleiden villin ja vapaan näköistä menoa ja maailman tutkimista. Raittiissa ilmassa unikin maistui varsin makeasti, ja minä sain aina tilaisuuden jatkaa rakennushommia kunnolla. Siellä ne ipanat menivät siinä kun isotkin! Luulenpa, että pääsevät sinne vielä useampaan otteeseen. Alkaa automatkatkin sujua kuin vanhalta tekijältä ennen omaan kotia lähtöä.
Ihania pentuja. Kyllä maailmalle on hyvä lähettää pienoiset rikkaiden kokemuksien kautta. -Taru
VastaaPoista