Niin se vain aika rientää eteenpäin, ja välillä tuntuu että joku saisi lisätä tunteja vuorokauteen kaiken tarpeellisen ehtiäkseen... Täälläpäin Suomea pakkasmittari näyttää vaihtelevasti -25 ja -30 asteen välisiä lukemia. Treenailu on jokseenkin tauolla parin viikon ajan, mitä nyt sisällä pieniä tokoiluja.
Hugon kanssa oli tarkoitus käydä 18. päivä tokokokeessa, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Käytiin edellisenä iltana syömässä ulkona, ja siitä huolimatta ettei oltu myöhään teki muutama viinilasillinen tehtävänsä. Aamulla viiden aikaan, kun olisi pitänyt nousta ja laittautua lähtökuntoon, tuli sellanen hedari ettei valoja voinut päälle laittaa 8( Eipä siitä sitten mihinkään kisaamaan lähdetty. Mutta tammikuussa uusi yritys. Toivottavasti pakkaset hellittäisi siiheksi jonkun verran, aika ikävä tehdä paikkamakuuta -25 asteessa...
Doriksen kanssa käytiin pari viikkoa sitten agia treenaamassa, ja sen jälkeen ei muuta ole tehtykään. Normaalin ulkona riehumisen lisäksi siis. Ratapätkä oli tuolloin suunniteltu vekkauksen harjoitteluun, ja olikin erinomainen aihe, kun ei sitä ole tullut treenattua. Yllättävän helposti sisäistin itse homman, ja kun itse toimi oikein niin Dorishan toimi kuin unelma =) Hienoa oli huomata miten helposti saa ohjattua "ansojenkin" ohi vekkaamalla. Onhan siinä vielä tekemistä, että muistaa itse ajatella kaikkea mahdollista samaan aikaan, mutta tällaiset yksittäiset oivallukset on niin ihania, kun näin alussa ollaan.
Doriksellakin on nyt agitaukoa ollut jonkin verran, ja se oli aivan tulessa kun pääsi tekemään!
Yhtenä aamuna tokoilun jälkeen päätin kokeilla Nugen kanssa vähän agi hauskuutusta. Nuge ei ole agia sillä tavalla tehnyt, joten otin ensin ihan putkea huvi mielessä, ja ei kääääk... Se menee NIIN täysiä, että mie oon vielä putken alkupäässä, kun Nuge jo kurvaa korvat hulmuten ulos putkesta! Saatika sitten, että herra kuumui noin kolmessa minuutissa lajiin, ja alkoi järetön äänen käyttö 8D Siinä vielä keppejä, puomia ja minihyppyjä otettiin pari kertaa, ja vauhti oli ihan järkyttävä. En tiedä kumpi ajatus oli vahvempana päässä; harmitus ettei Hugon kanssa voi agia kunnolla harrastaa, vai ajatus, että jos voisi niin en ikinä ois kestäny sen perässä :D Siinä ois haastetta ollu kerrakseen... Mutta ainahan myö voidaan sillon tällön hullutella selän sallimissa rajoissa ;D
Deli kasvaa edelleen kokoa, aivojen kehityksestä en ole ihan varma... Se on kyllä niin järetön kakara välillä ettei voi muuta kun suu auki menoa seurata. Vauhtia sata lasissa koko ajan, jarruista ei tietoakaan. Ahne kun mikä, yrittää edelleen syödä myös muitten ruokia, mutta oppii kyllä ruoalla nopeasti. Innolla odotan tammikuuta ja reenien kunnollista aloitusta Delin kanssa. Saa nähdä mennäänkö helpolla vai kantapään kautta. Malttamisen suhteen on kyllä töitä tiedossa...
Mutta nyt odotellaan huomista ja joulupukkia saapuvaksi. Karvaisille ystävillekin on kontissa paketit ;D Ei muuta kun kinkun kimppuun, ja sulatellaan sitten ensi viikolla. Kaikille joulun taikaa ja onnen hetkiä uudelle vuodelle toivottaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti